Kriittiset raaka-aineet geopolitiikan pelinappuloina

Podcastimme kolmannessa jaksossa syvennytään kriittisten raaka-aineiden rooliin globaalissa valtapelissä ja siihen, miten mineraaleista on tullut geopoliittisen vallankäytön väline. Keskustelussa tarkastellaan suurvaltojen pyrkimyksiä vahvistaa asemiaan mineraalien arvoketjuissa sekä Euroopan ja Suomen asemaa tässä kokonaisuudessa.

FMG:n toimitusjohtaja Matti Hietasen vieraana on Ulkopoliittisen instituutin apulaisjohtaja Samu Paukkunen.

Mineraalit ovat uusi ase globaalissa valtapelissä

Maailmantalouden pelisäännöt ovat muuttuneet. Kriittisistä mineraaleista on muodostunut öljyn ja hiilen tavoin ase, jolla mitataan globaalia valtaa.

"Vapaa kauppajärjestelmä on rikki ja talouden dynamiikka ei enää seuraa vanhoja pelisääntöjä. Yhä enemmän nähdään, miten geoekonomia vaikuttaa valtioiden päätöksiin, ohjaa yritysten toimintaa, asettaa valtioita vastatusten ja määrittää, mistä kamppaillaan", Paukkunen toteaa.

Maailma on keskellä energiamurrosta, kun parhaillaan tehdään siirtymää öljypohjaisuudesta uusiutuvaan energiaan ja akkuteknologiaan. Kaiken tämän ytimessä ovat kriittiset raaka-aineet, jotka mahdollistavat vihreän siirtymän, uusiutuvan energiantuotannon, viestintäteknologian, puolustusteollisuuden ja sähköautojen valmistuksen. Näihin lukeutuvat muun muassa kupari, alumiini, litium ja harvinaiset maametallit.

Kiina hallitsee kriittisten raaka-aineiden tuotantoa

Kriittisten raaka-aineiden tuotannon ja jalostuksen hallinta antaa valtioille merkittävän valta-aseman. Historian esimerkit hiilestä ja öljystä osoittavat, että se, kuka kontrolloi avainresursseja, määrittää myös hinnan ja saa taloudellisen etulyöntiaseman. Tällä hetkellä kriittisten raaka-aineiden osalta johtavassa asemassa on Kiina.

Kiina on tehnyt vuosikymmeniä sitten strategisen päätöksen panostaa uusiutuvaan energiaan omien öljy- ja kaasuvarantojen puutteessa, eikä se noudata tuotannossaan samoja sääntöjä kuin länsimaat. Taustalla on vaikuttanut kyky katsoa pitkälle tulevaisuuteen, tunnistaa kasvavia aloja ja hyödyntää vahvaa kansallista kilpailua teknologisen kehityksen moottorina. Tätä valta-asemaa on vilauteltu myös kauppasodassa aseena.

"Kun riippuvuutta rakennetaan, yleensä sitä kyllä aina käytetään. Pelisäännöt eivät ole selvät, eikä pelikenttä ole tasainen”, muistuttaa Paukkunen.

Yhdysvallat on herännyt tilanteeseen ja pyrkii nyt valtavilla investoinneilla rakentamaan strategista autonomiaansa sekä keräämään mineraalireservejä erityisesti puolustusteollisuuden tarpeisiin. Yhdysvallat hakee tähän liittolaisia niistä maista, joilla on mineraaleja tai jalostuskapasiteettia. Myös arktiset alueet, kuten Grönlanti, ovat nousemassa suurvaltojen kiinnostuksen kohteiksi juuri niiden resurssipotentiaalin vuoksi.

"Kyse on raa'asta valtapolitiikasta ja siitä, kuka pääsee määrittämään tulevaisuuden markkinan ehdot, missä rakennetaan vihreä siirtymää, missä tuotetaan energiaa ja millä muodolla", toteaa Paukkunen.

EU:n tavoitteet ovat kunnianhimoiset, mutta riittävätkö toimet?

Myös Eurooppa pyrkii vähentämään riippuvuuttaan Kiinasta kriittisten raaka-aineiden asetuksella (CRMA). Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä 10 % EU:n tarvitsemista kriittisistä raaka-aineista louhitaan ja 40 % jalostetaan Euroopassa ja, että enintään 65 % yhdestä raaka-aineesta saa tulla yksittäisestä kolmannesta maasta.

Paukkunen suhtautuu kuitenkin varauksella Euroopan kykyyn vastata kilpailuun raskaasti tuetulle kiinalaiselle tuotannolle. Erityisesti lupaprosessien hitaus ja ympäristökriteerien tiukkuus Euroopassa asettavat haasteita, kun kilpailijat muualla maailmassa eivät välttämättä noudata samoja standardeja. Tämän vuoksi on tärkeää rakentaa erilaisia vaihtoehtoja, jotta Eurooppa ei olisi yhdestä toimijasta riippuvainen.  

Suomi EU:n johtavana kaivosmaana

Suomen asema EU:n johtavana kaivosmaana, merkittävänä nikkelin ja litiumin tuottajana Euroopassa sekä yhtenä Kiinan ulkopuolisista suurimmista kobolttijalostajista luo meille ainutlaatuisia mahdollisuuksia ja strategista merkitystä. Oma tuotanto toisi paitsi taloudellista vaurautta ja investointeja, myös tärkeää turvaa ja liikkumavaraa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

"Jos me pystyttäisiin kasvattamaan omaa resurssipohjaa ja olemaan strategisesti merkittäviä muille, se korostaisi myös meidän liikkumavaraamme ja vapauttamme sitten taas toimia", Paukkunen pohtii.

Julkisessa keskustelussa on kuitenkin ristiriita: Paukkusen tulkinnan mukaan haluamme olla mukana vihreässä siirtymässä, mutta emme ole aina valmiita tekemään sitä täällä. Hän kehottaa pohtimaan, voitaisiinko Suomessa tuottaa mineraaleja puhtaammin kuin muualla paikalliset ympäristövaikutukset ja huolet huomioiden.

Tulevaisuuden näkymät: Epävarmuus jatkuu

Kriittisten raaka-aineiden merkitys ulottuu syvälle turvallisuuspolitiikkaan. Puolustusliitto Nato on tunnistanut raaka-aineiden merkityksen, ja julkaissut listan kriittisimmistä mineraaleista, joita jäsenmaat tarvitsevat puolustuskyvyn ja pelotteen ylläpitämiseen.

"Kun suurvallat nousee ja toiset laskee, siihen liittyy aina jännite. Harvoin se tapahtuu ilman konflikteja – joko välillisiä tai suoria. Pelkään, että epävakaus pysyy tällä tasolla tai jopa pahenee. Näemme jo nyt suurten toimijoiden ottavan omakseen sen, minkä he haluavat omakseen katsoa”, Paukkunen arvioi.

 

Podcast-sarjamme Mineraalit ja miljardit kolmas jakso on otsikoltaan Kriittiset raaka-aineet geopolitiikan keskiössä – kuka hallitsee tulevaisuuden mineraaleja? Kuuntele koko jakso FMG:n YouTube-kanavalta.

Mitä mieltä olet jaksosta? Otamme mielellämme vastaan palautetta ja ideoita tulevien jaksojen aiheista ja vieraista.